 |
| Oli vielä jätskiä jäljellä! |
Mutta siis jaatelosta muihin, ei-niin-kiinnostaviin aiheisiin. Eilen tuli tasan nelja viikkoa tayteen La Côte d'Azuria. Hurjan nopeasti aika on mennyt, vaikka kaytannossa en ole tehnyt yhtikas mitaan. Tuntuu, etta aika valuu hukkaan, kun vaan istun taalla paperiseinaisessa kerrostalossa jauhotehtaan vieressa ja syon juustoja ja perheen lasten valipaloja. (onko mun vika, etta naiden 'tasapainoiset' valipalat koostuu suklaapatukoista, pullista, pain au chocolateista ja kekseista?!) Mutta on tullut todettua, etta etelaranskalainen mentaliteetti on vaikea. (vaikeampi kuin mina!) Integroituminen, tai mika lieneekaan, on vaikeeta ja kuten aiemmin on jo tullut todettua, taalla on todella vaikea tormata kehenkaan alle 65-vuotiaaseen.
Toissaviikonloppuna paasin kuitenkin kavaisemaan ulkona Antibesissa (valimatka Antibesista Golfe Juaniin vastaa suurin piirtein matkaa Larusta Kiloon) The Hop Store -pubissa, jossa kaikki paikalliset ulkomaalaiset viettaa iltojaan. Ja olihan se ihan mukava paikka! Ainoa vaan, etta en ehtinyt siita kovin pitkaan nauttia, kun luulin, etta mulla olisi kiire bussiin. Eras Golfe Juanissa asuva brittitytto kertoi mulle, etta yobussi kulkee ihan kotini ohi klo 1.50am ja 3.00am. En ollut sita ennen kertaakaan kaynyt Antibesissa ja paniikissa yritin etsia bussipysakkia, joka oli ihan muualla, mita tama oikein avulias brittineito minulle neuvoi. Kun vihdoin loysin pysakin, ihmettelin, voiko sielta oikeesti mitaan bussia tulla. Rupesin kyselemaan kaikilta lahistolla liikkuvilta ihmisilta (ja niita oli tasan 2) neuvoa ja mullehan naurettiin pain naamaa, kun sanoin sanan yobussi. Klo 2.00am eksyksissa kaupungissa, jossa en ikina ollut kaynyt, ei ristin sielua lahimailla, ei hajuakaan taxinumerosta (jos sellaisiakaan taalla oisin ylipaansa kulkee) - tuli hiukan avuton olo. En tykkaa siita brittitytosta.
Mutta pyh, ma en avuttomana halua kauaa seista. Joten ma lahdin kavelemaan. Tietty. Seurasin autoteiden tienviittoja ja kavelin jostain, mista ei olisi todellakaan saanut kavella ja ajattelin, etta onneksi ei ole kylma. Sitten paasin vahan eloisammalle alueelle ja eras tyttoporukka huusi kadun toiselta puolelta kauhistuneena, enko ma pelkaa kavella yksin tahan aikaan ja mihin olen menossa. Vastasin, etta miksi pelkaisin ja Golfe Juaniin kay matkani. Tytot meinas pyortya ja silloin oikeesti tajusin, ettei edessa oleva matka ollut mitenkaan hirmuisen lyhyt. Nooo, mina jatkoin tallustelua ja yritin miettia lyhinta reittia. Puolet matkasta kavelin sitten merenrannalla, ei paha. Mutta siina oli aikas vilkas tie ja totesin, etten todellakaan enaa ole Suomessa. Joka toinen auto, jos ei useampikin, toottaili, hidasti, pysahtyi mun viereen ja ties mita huutoja sain kuulla. Totesin myos itsekin, etta alan ranskalaistua yha enemman, kun ma huusin niille takaisin 'Ta gueule!', 'Dégage-toi!' ja kaikkea muuta ei ihan niinkaan nattia. Mutta sitten yks auto pysahtyi ja jatkoi matkaa mun vieressa niin ptikaan, etta rupesinhan ma sitten rupattelemaan niiden kanssa. Ja ne vaikutti ihan mukavilta hemmoilta, mutta kylla ma pidin visusti mielessa kaikki combattuneilla lapikaydyt kuviot. Pysahdyttiin sitten istumaan jollekin laiturille ja jutskailtiin 45min kunnes tuli kylma ja jatkoin kappailya, kun fiksu aaneni paan sisalla sanoi 'jatka kavelemalla'. Ja selvisin hengissa ilman naarmun naarmua ihan kotiin asti! Tosin aika nuutuneena, silla tein matkaa varmaankin sellaset pari tuntia.
Ja kuten on ehka kaynyt ilmi, ei tama perhe ole mikaan unelmahappyhappywonderful family. En ole ehka ikina tormannyt niin pihiin ihmiseen kuin mita taman perheen isa on. En ehka ole maailman suurin sahkon kuluttaja, mutta taman isukin mielesta mun on syyta katsoa, etta valot tulee sammutettua huoneesta lahtiessa. ?! Silloin han viittasi ekologisuuteen. Ekologisuus in my ass! Kierratysta taalla ei harrasteta, tuskin edes tunnetaan. (itkettaa aina kun vien roskia ulos) Ja mulle pistaa esim. aika pahasti silmaan se, etta hellalla suurimmalla levylla keitetaan pikkuruisessa kattilassa pastavetta - ilman kantta. Ho-là-là-là, cela m'énerve! Tiskikoneeseen menee kaikki puuharukoista teflonpaistinpannuihin. (eika niita huuhdella ennen sita ja tulos on sen mukaista, yak) Anteeksi taa mun saarna, mutta niin, anteeksi? Taitaa ekoisä viitata ekonomiaan. en saa mm. pesta pyykkia muutoin kun öisin, koska vesi on silloin halvempaa, joten rupee kylla jumppakamat döfäämään aika ripeesti.
Eksyin, tai nyt oikeastaan jouduin, menemaan sen kanssa kauppaan tuossa toissapaivana. Enka kylla myoskaan mene ihan heti uudestaan! Karkaan vaikka naiden viheltelevien vespavaarien kyytiin, kunhan saastyisin kauppareissulta. Tarjoushaukka on saanut uuden merkityksen. Ei voitu ostaa kunnon ruokaa, koska ei ollut keltaista lappua missaan. Kaikkea roskaa pystyttiin kuitenkin ostamaan, kaikkea mita ei ikina voisi kuvitellakaan syovansa (paitsi no ma syon kuitenkin) ahdettiin karryyn kuin viimeista paivaa, koska ne oli tarjouksessa. Ja koko ajan sain kuunnella, kuinka tarkka han on, ettei osta mitaan liian kallista ja kuinka fiksusti han kayttaa rahaa. No karry oli sit lopulta taynna suklaamuroja, ja -patukoita, valmisperunamuusseja, pastaa, vanukkaita, pakasteranskiksia ja sit mun "kalliita" ostoksia, eli porkkanoita ja rahkaa. Jepjep. Ja saan kuulla koko ajan kuinka mun takia uhraudutaan ja mua ajatellaan koko ajan jaakaapin sisallon suhteen, ym paskaa. Anteeksi taa nain hyodyllinen informaatio, mutta mua vituttaa. taitaa isukin paa olla vaan taynna pastaa.
Tama isa otti minut toissa viikonloppuna parvekkeelle pieneen "puhutteluun". Tai no siis rupesi avautumaan, etten ole niin iloinen ja postiviinen kuin olin silloin kun tanne saavuin. No haha, yllari! Enka kuulemma aktivoi noita kersoja tarpeeksi. Ja mun pitaisi useammin kysya, tarvitseeko perheen aiti apua. Niin, ja siivota pitaisi. Yeah, heti kun rupeette maksaa mulle kunnon palkkaa! Ja sit kun perheen isa itse nostaa takpuolensa aurinkotuolistaan. Ja sais noi kersat pikkuhiljaa oppia syomaan haarukalla ja veitsella, taisin ma muistaakseni ala-asteella jo hallita sen taidon. Mutta luonne kasvaa, koska uskokaa tai alkaa, en ole talle perheelle mitaan valittanut vaan niellyt kauniisti kaiken ja luvannut katsoa tarkemmin, etta sammutan valot perassani. (joten rajahdysvaara, attention)
Hauskimmat hetket olen ehdottomasti viettanyt paikallisessa Fitness Centerissa. Taytyy sanoa, etta on kylla mahdottoman hyva motivaattori, kun tunnilla on ranskalainen Qmis ohjaaja. Oh, trust me. Tulee pakostakin punnerrettua polvet ilmassa. Valilla tosin mietin, etta mahdan antaa hyvan kuvan suomalaisista, kun hikoilen enemman kun ohjaajat ja koko sali yhteensa. :D Mutta salipaivityskista voisin tehda kokonaan oman paivityksen, joten se siita.
Mitaan fiksua sanottavaa tai kerrottavaa mulla ei oikeastaan ole, joten lopetan tahan ja sanon, kuinka paljon ystavat hyvat teita ikavoinkaan! Ja joku vois kayda moikkaamassa Ruutia mun puolesta ja antaa sille vaikka vahan vihanneksia. Sunnuntaina kun kavelin vanhassa Antibesissa, mietin, etta hitsit, pakko mun on paastava nayttamaan tama jollekin - kauniimpaa paikkaa saa etsimalla etsia, je vous jure ça! Joten vieraita odotellessa!
 |
| Maailman ihanin, ja ehka mahdollisesti myos haisevin, otus maan paalla. |
Saara
PS. Taalla on maailman hirveimmat hyttyset. 32 hyttysenpistoa jaloissa ja ne on massiivisia. Ja kutittaa, FYI. Lahettakaa B-vitamiinia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti