Oli siis vuorossa paiva Monacossa. Aamulla kavaisin nopeasti pumppaamassa salilla rautaa (tai muovia) ja yritin viela paalle kayda pyorailytunnilla, mutta nyt mun on myonnettava, etta mun oli pakko poistua sielta kesken rullailun - desibelit oli sen verran HC, etta ma en pystynyt enaa hikoilla siina kajarin vieressa, believe it or not! Oh poor me and my ears!
Nooo, jaipahin sitten enemman aikaa sahlailla mun pikkukokkeprohuoneessa, niin etta on saari taas auki, kiitos sangynkulman. (useful informations part 76 845) Mutta tuttuun tapaan juoksin sitten 31° asteen helteessa junalle ja uskokaa tai alkaa, junassa luin HP:n ihan loppuun asti (siis kannesta kanteen; oh yeah) in french! Okei, se oli potter, mutta hei mina ja kirjat? Think about that.
Monacoon kun taalta Golfe Juanin kuolleesta kylasta menee junalla reilu tunti, plus pakolliset myohastymiset, oli siina aikaa ihailla maisemia. Siis ihan tajutonta! En usko itekaan, etta sanon taman, pahoittelen jo, mutta naa maisemat paihittivat Borneon ihan 6-0. (tai 6-1) Ihan uskomatonta! Junassa sain kunnian istua kahden varsin mielenkiintoisen 'herrasmiehen' vieressa vuoron peraan. Ensimmainen yritti kovasti saada numeroani ja toinen nojaili muhun niin, etta ma kaytin oikeuttani ja huusin sille, etta mene pois. Ranskaksi. Sitten kaksi oikein mukavaa ukkelia tuli hakemaan sen siita pois. Merci pour eux!
Ja sitten siihen naurettavuuteen. Ensinnakin kesti hetki, ennen kuin loysin tieni ulos koko Monacon juna-asemalta. Kuljeskelin edestakaisin pitkin marmorikaytavia ja ihmettelin sita kaikkien pukumiesten ja LV-laukkujen maaraa. Ja fiksuna tyttona en ollut ottanut ollenkaan selvaa, minne mun pitaisi suunnistaa, tiesin vain ja ainoastaan hotellin nimen, jossa illan fashion show olisi. Lahdin siita sitten eksymaan suu auki, kun en tajunnut sita rahan maaraa, joka siella asuu. Naytin ilmeisesti sen verran eksyneelta, etta parikin kertaa paikalliset rouvat kipittivat auttamaan minua. Mutta kiitos niille! Matkustelin siella ilmaisilla busseilla siella sun taalla ja kuljeskelin makia julkisilla hisseilla, nekin kaikki marmorisia. Siis täh?! Normaaleilla parkkipaikoilla naki tosin vaan harvoin Maserateja, lahinna parkkeeratut autot oli Ferrareja tai Lamborgineja, blaah. Matkaa kartan mukaan olisi juna-asemalta hotellille ollut vajaat 2km. Ma kaytin siihen matkaa 1h35min. Voitan sut Jenni! Mutta matka oli varsin kiinnostava tosiaan - kaikki ne pukumiehet vespojnsa kyydissa ja rupesin myos miettimaan unelma-ammatin vaihtoa, kun nain parikin kertaa, kun ohi ajoi auto, joka mainosti koiranulkoiluttaja palveluja. That would be perfect for me, wouldn't it?! Muutan Monacoon ja rupean koiranulkoiluttajaksi.
Loysinpa hotellille vihdoin ja sitten ruvettiinkin vaantamaan meikkia ja hiuksia. Tosin, eipa mun hiuksille paljon mitaan thety, tahtoivat pitaa ne juuri siten miten ne oli. Joku random filippiinilainen TV-ohjelma seurasi meidan valmistautumista ja yhtakkia huoneeseen tuli joku todella tutun nakoinen vanhempi rouvashenkilo. Tuskin olette seuranneet telkkarista niin tarkeita ohjelmia kuin mina, mutta tama nainen oli "syo itsesi seksikkaaksi" -ohjelman Gillian. Siis kuinka randomia voi olla elama! :D
Vihdoin paastiin itse naytokseen, joka ei kovin kummoinen ollut, siella pyorittiin hotellin kaytavilla ja baarin lapi ja siinapa se! Katsojiakaan ei ollu paljoo, mutta eipa se mun menoa haitannut! Sain kunnian tehda vikan kierroksen aivan yksin, oh yeah. Notez bien - piikkikoroilla ei oo kiva kavella kokolattia matolla. Ilta oli nopeasti ohi ja ja sain onneksi kyydin takaisin kotiin, mutta oli taas varsin kiintoisa automatka, ranskalaisilla teilla ei ole kai ikina tylsaa.
En tajunnut ottaa paivan aikana yhtakaan kuvaa, olin niin stupéfaite siita kaikesta, marmorista ja Monacon kauneudesta. Eipa hullumpaan paikkaan voisi kaupunkia rakentaa. A place to visit; I'd say! Living there olisi sitten ahka asia vahan erikseen, en tieda uskallanko enaa palata Kilon hoodeille ever again. Saatika sitten muuttaa Turkuun!
Kuva naytosporukasta ja bookletista, Le Hatchery!
sellainen paiva eilen! Toivottavasti jotain jannaa tapahtuisi pian, etten jaa vaan kotiin syomaan juustoja ja juustoja.
À bientôt,
Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti