Uhkailua, yllyttelyä, vitsailua, vakuuttelua ja lupailua. Tässä se blogini nyt on!
Hyvä lukija, Saara lähtee tasan viikon päästä maailmalle kohteenaan French Riviera, tarkemmin ottaen hurmaava Antibes. (sijainti vaatimattomasti Nizzan ja Cannes'n välillä.) Sinä, joka kummastelet, mitä ihmettä siellä teen vuoden verran- nyt on niin, että au pair -velvollisuudet kutsuvat! Valitettavasti en saa omaa huvilaa käyttööni, asun host-perheeni kanssa vain pienessä kerrostalossa, josta näkyy meri, mutta käytössäni on onneksi taloyhtiön uima-allas, jota tulee mitä luultavimmin hyödynnettyä ahkerasti. Viime viikonloppuna tuolla Välimeren rannalla oli nimittäin lämmintä vain vaivaiset 35 °C.
89 saadun hakemuksen jälkeen sain kun sainkin valittua host-perheeni. Päädyin valitsemaan rennon oloisen ranskalaisperheen, jossa on kaksi ipanaa, 8-vuotias prinsessa ja 10-vuotias ei-niin-prinsessa (toisin sanoen poika). Heidän kanssaan toivottavasti pystyn jo käymään jonkinlaisia kehittäviä keskusteluja ja analysoimaan maailmaa. Isä pitää kaupungissa urheilukauppaa, kun äiti taas työskentelee lentoemäntä. Tämä vaikutti suuresti perhevalintaani, sillä äiti saattaa olla viikon poissa maisemista, mutta vastaavasti myös viikon paikalla pitämässä lapsia silmällä. Tämä tarkoittaa minulle siis puhdasta vapaa-aikaa - aikaa kierrellä juustojen luvattua maata ja bongailla mitä mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä, ruokia ja... ihmisiä.
Ongelmaksi tässä lähtemisessäni on muodostunut matkalaukku. Aloitin pakkaamisen lupaavasti kynsilakkojen valinnalla (au pair without nail polish = au pair from hell). Vaatteitakin olen mielestäni valinnut maltillisesti ja fiksusti. Kengät ja laukut ovat vielä valitsematta. Mutta kuitenkin, matkatavaroiden paino on jo yli sallitun rajan? Mahdotonta. Täytynee syödä siis salmiakkia ja fazeria varastoon, kun kerta matkalaukku alkaa olla minuakin ähkympi!
Lähteminen toki jänskättää hiukan, onhan edessä uusi ja tuntematon, eikä tämä ranskalaisperhe ole tietoinen siitä, millaisen hulivilin ovat ottamassa heille asumaan. Onneksi. Toisaalta on helpotus lähteä pois - syystä jos toisesta. (kaikilla meillähän on omat syynsä karkaamiseen, right?) Tosin vielä viikon ehdin käydä bodypumpissa ja jossain muualla. (Ottakaa minuun yhteyttä vielä kun voitte!)
Jätän siis Turun ja sen psykologian laitoksen odottamaan kuumeisesti
paluutani - toivottavasti voin palata ylpeänä kokemuksistani ja monta
tarinaa rikkaampana!
Joten tytöt, varatkaa skumpat kylmään, jotta tarinat Ranskan gigoloista voivat alkaa!
Mmm... - nautiskele
...iik! - uskalla ja ole spontaani
...aaah - oivalla uutta!
(tai sitten jotain muuta.)
À bientôt,
Saara
