Antibes, France
Taalla olen ja ilmeisesti hetken myos pysyn. Aivan ensimmaiseksi kiroan tan toivottoman ranskisnappiksen. Raivostuttava. Ei muuta.
Lentokentalle ehdin kumman ajoissa, en ihan tieda mita oikein tapahtui. Mutta jaipahan sitten aikaa sekoilla check inissa - ei mulla ollut ylipainoa kuin 3,7 kg! Nyt tosin oon jo tajunnut, mita kaikkea oonkaan unohtanut... Jee! Mahtavaa shoppailla tarpeeseen. Mun vaatteenvaihtoshow'n jalkeen paasin lentokoneeseen, mutta ei tullut vedettya naamoja toisin kuin vierustoverit, mutta olo univajeen jalkeen oli aika naamainen.
Nizzan kentalla oli vaivaiset 27° lamminta ja mulla tuli pikkasen kuuma niissa kolmessa takissa. Olihan se oikein jees nahda palmuja sen kauheen syysmyrakan jalkeen. Ja iso plussa! Mua oltiin kuin oltiinkin vastassa lentokentalla, en ole joutunut huijatuksi, yey! Kierrettiin sitten matkala mun tulevaa kotia pain kaikki rannat, hotellit, luxus-alueet, yms. Eika sita ihan noin vain kuvaillakaan (tai ainakaan mina), mutta sanotaan vaikka, etta ymmarran miksi Brangelinat, Deppit (seiska voi varautua uuteen suhdekohuun!!!) ynnamuut pohjasakit siella viihtyy.
Valitettavasti mun mesta ei ole mikaan maailman hienoin (saan ehka jossain vaiheessa jopa kuvia laitettua, ohhoh) ja sainkin mun säären jo ekan tunnin aikana auki kiitos mun sangyn kulman. Suihkukin on suunniteltu tan talon pikkuladygagoille, mut tuleepahan kyykkytreenia siina samalla. Pihalla on onneks uimallas, johon just ja just mahdun. Otettiinkin siina eilen ihan kunnon waterpolo-matsi perheen isukin ja pojan kanssa. Enka ma saastynyt haavoilta, siina oli kovat pelissa! Kavin myos jo vaivasella pikkubechilla ihmettelemassa tan mestan ranta-alueita valtaavia 50 metrisia huvijahteja. Ei morjens. Oishan se ihan kivaa omistaa sellanan pikkubotski, joka on isompi kun taa koko kerrostalo missa nyt bunkkaan.
Loysin tanaan aamulla vessasta sopivasti artikkelin, jonka otsikko oli vapaasti kaannettyna "Minun on vaikeaa loytaa lastenvahti" - jatetty siihen oikein kivasti, etta en ainakaan huomaisi. Nooh, ei nyt kuitenkaan ole mitaan hurjaa pelkoa; musta ilmeisesti tykataan! (oh noes) Myohemmin tanaan kun kaytiin lastenvaatekaupassa, mietin kylla pariinkin otteeseen, mita hittoa ma taalla teen. Asiaan kuitenkin tuli selvyys, kun kavin tutustumassa paikalliseen Fitness centeriin. Okei, se on supervanha, tunkkainen ja kauheen varinen (miss you sats), mutta ohjaajat kompensoi aika hyvin. Taidan ostaa sinne kortin.
Ranskalaisten liikennemeininkiin menee varmasti hetki ennen kuin totun. Vain kolme kertaa olen meinannut jaada auton alla. Talla hetkella patkonkia loytyy tan kampan joka kolksta - telkkarin vieressa on sopivasti joku kanttipala hamaamassa. Perhe-elamakin on aika paljon vastakohta Suomen meininkiin (tai ainakin siihen, mihin oon itse tottunut). Vaikka lapset on viela lomalla, pitaa kertotauluja jatkuvasti kerrata ja verbien conjugaisonia ei saa unohtaa. Huoh, hengittakaa valilla! Tosin kielenkaytossa ei saastella, kivaa saada kiroilla ruokapoydassa ei-aidinkielella! Tosin mulle ruokahifistelijana taa valkoseen leipaan ja pastaan nojautuva ruokavalio aiheuttaa hermojen palamista, kun on nalka niin vaan koko ajan! Mutta kaipa siihenkin tottuu.
Huomenna se on luultavimmin ranskalaista pilatesta à la ruskettunut miesohjaaja. Ja sit ehka suolameren aaltoja. Ja juustoja. Ja ainiin - lastenhoitoa.
Tahan on tama sisalloton viesti hyva vihdoin lopettaa, ehka elama taalla alkaa nayttaa jotain jannia puoliansa viikon parin paasta - hopefully.
À bientôt,
Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti