Le Chateau de la Napoule and... wine!

 

 Eilen oli hyva paiva, oi kylla vain.

Ihanaa vaihtelua tahan karuun arkeen, joka on alkanut epailyttaa yha enemman. Salaa olen alkanut etsia uutta perhetta tai vaihtoehtoa eri sivustoilta...taman perheen koneella. Onpas nyt puhtoinen olo. But a girls's gotta do what a girl's gotta do! Raivostuttavaa vain ettei talla koneella pysty edes wordia kayttamaan, joten oon kirjottanut tosi laadukkaita sahkopostiCV:ta.

 

Mutta asiaan! Eilen sain vihdoin piristysta, kun lahdin kahden aivan randomin ihmisen kanssa kattomaan Cannes'n vieressa olevaa Chateau de la Napoulea. Ja oli muuten kaunis! Ja seurakin osottautui mita mahtavimmaksi. Yksi 46-vuotias jenkkinainen, yksi 26-vuotias aussilady ja...mina. Mutta voihan, nauroin enemman kuin viime viikkoina yhteensa! Ensin seikkailtiin hiukan ikaantyneella Renaultilla ympari Cannes'n pikkukatuja, ajettiin vastaantulevaa liikennetta pain, hypattiin pois autosta keskella vilkkainta risteysta juuri poliisiauton vieressa (silmaniskulla selvitiin siita), juostiin karkuun Le Petit Train'ia, laskettiin kuinka monta Ferraria tuli vastaan ja yritettiin bongata Johnny Deppia. (didn't catch him...YET)

 

Paastiin sitten itse linnalle ja wow! Oli muuten ehka kaunein paikka, missa olen lounastanut. (Borneon vuorenhuippu jakaa ykkossijan!) Lounas oli ehka hauskin ikina, lieneeko sitten valkkaripullolla osuutta asiaan, who knows. Tuli syotya maailman syntisimpia suklaakakkuja ja kermaleivoksia. (soin meidan kaikkien kolmen puolesta jalkkarit, oho) Italialaiset mafiamiehet yritti iskea meita, mutta me naurettiin niille - pain naamaa. Voi raukat. Sit oli kylla syyta juosta karkuun. Kuvia tuli superpaljon, ainoa vaan, etta ne kaikki epaonnistui taysin, kun ymmarsin, etta kameran linssin voisi joskus puhdistaa. (ja kuvaaja oli lopuksi ehka hiukan viineissa.) Mutta hauskaa oli! Ei edes haitannut se, etta takaisin kotiin mennessa juna oli, taas vaihteeksi, 55min myohassa. VR, I miss you! Junassa oli kuitenkin ihan hauskaa seuraa myos.

                                                  Oh Johnny, oh Johnny, Where are you?

Iltaa piristi viela paikallinen pumppi ja steppi (K, siella muuten tulee aika helposti hypattya kattoon), joissa tosin oli ei-niin-voimakas olo paivan jalkeen. Mutta vetajia voi menna kattomaan aina..! (ja sitten tulla kuuroski, kun musa on suomalaisittain hiukan kovalla...) Tanaan illalla sh'bammia duracellpupun ohjaamana ja sitten jollain hyvin randomporukalla keilaamaan! Eipa onneksi tarvii paljon taalla himassa pariin paivaan hillua. :)

 

Ihan kelpopaikka lounastaa ja viinestää. (?)

 

À bientôt mes chers amis!
Saara